tiistai 21. elokuuta 2012

23:56

Kääk, mun neiti on jo iso tyttö ja aloittaa 2 viikon päästä perhepäivähoidon! Huomenna käydään täyttelemässä muutamia lappusia ja joku päivä tämä tuttu hoitaja (Oon niin onnellinen, että saatiin paikka meidän perhetutulta, jolla pikkusiskokin on joskus pph:ssa ollut!) tulee käväsemään täällä kotona ja sitten mennään tutustumaan hoitopaikkaan. Mea on nyt muutama päivänä ruvennu rohkaistumaan tuon kävelyn suhteen ja käveleekin ihan pikkuruisia matkoja (3-4 askelta) sohvan ja sohvapöydän väliä ja naureskelee, kun on niin jännää. Vielä pitäisi jostain löytää pyörään istuin tytölle niin ei tarttisi sitten vaunutella hoitoon, vaikkei se nyt pitkä matka olekaan.

P.s Mikä tekee yh-äidistä/isästä huonomman kuin kumppanin kanssa elävästä? Mitä niin hirmuista ja kamalaa eroa niillä on, muuta kuin se, että toisilla ei ole kumppania ja toisilla on. On taas tullu vastaan niin paljon juttuja joissa kaikki yh:t mollataan perusteellisesti ja ovat pahasta, epäonnistujia ja luusereita, mutta miksi? Ihan samanlaisia ne yksinäiset vanhemmat on kuin suhteessa olevatkin. Ja kuka pystyy ennustamaan sen, että parisuhde kestää koko lopunelämää? Ihan tälleen mielenkiinnosta kysyn.

9 kommenttia:

  1. nii ja monissa parisuhteissa silti on niin että pelkästään se äiti tai isä hoitaa vauvaa. vaikka ois kaks nii vaan toinen hoitaa. lisäksi se toinen saattaa hoitaa kodin, maksaa kaiken ym. nii mikäs se sitte? parisuhteessa elävä yh? :D

    VastaaPoista
  2. Minne meet kouluun/töihin? :) mä en osaa päättää koska haen töitä, tällä hetkellä ehkä ens syksynä kun tytöt on 3 ja 1,5v. Ehkä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa en tiedä vielä, mutta mollin sivuja kovasti pläränny ja miettiny jos jollekin kurssille hakisin. Toisaalta oon taas sitten miettiny, että lähtisin työssäoppisopimuksella johonkin kahvilaan/leipomoon, että pitäs kovasti käydä kyselemässä eri paikoissa. :)

      Poista
  3. Ja eihän sitä välttämättä se yh-vanhempi oo ns omasta tahdosta yksinhuoltaja,voi nimittäin olla niitäkin että toinen vanhemmista on kuollut

    VastaaPoista
  4. Eihän siinä olekaan mitään väärää, vaikka on yh-äiti/isä. Ainut on se, millaiset kokemukset jää lapselle. Itse olen erolapsi ja tiedän, kuinka hemmetin vaikeaa on elää ilman isää, vaikka häntä näkikin suunnilleen joka toinen viikonloppu. Eihän se nyt mihinkään riittänyt. Nyt kun olen vanhempi, olen huomannut kyllä paljon eroa minussa ja muissa ystävissä joilla ovat vanhemmat edelleen yhdessä. Olin aina se, joka kapinoi äitiä vastaan, jos hänelle tuli uusi mies, en hyväksynyt sitä ja sitä rataa.. Nyt kun mietin lapsuuttanu, olisin halunnut isän siihen viereen. Itselläni ei ole vielä tulossa lapsia, sillä miehen pitää olla se oikea, jonka kanssa olen koko loppu elämän. En halua omista lapsistani erolapsia..

    Ei siinä siis, jos toisille tämä on oikea vaihtoehto, en minä sitä rupea sanomaan, jokainen tietänee mikä on hyväksi itselleen ja omalle lapselleen. Mutta tsemppiä vain sinulle ja Mealle :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taas olen sellainen lapsi jonka vanhemmat ovat yrittäneet olla yhdessä lastensa takia ja voin kokemuksesta sanoa, että siitä ei tule mitään. Oltiin ihan pikkusia kun vanhemmat oli ekan kerran asumuserossa ja siitä en muista mitään, kumminkin palasivat sitten yhteen ja ovat jojoilleet ainakin 17v, riitaa, huutoa, asumuseroa ja taas yhdessä monen monta kertaa. Kyllä mun mielestä olis ollu parempi jos olisivat heti eronneet niin oltais vältytty tuolta kaikelta ja tältä nykyisyydelta mitä en täällä viitti ruveta kirjoittelemaan.. mutta ei helppoa oo vieläkään.

      Poista
    2. eipä mun äiti ja isä olleet yhes sillon ku olin pieni enkä ainakaa itte koe että olsin milläänlailla erilainen ku ne lapset joidenka vanhemmat on olleet yhessä!
      vaikka välit oli isään niin näin häntä pari kertaa vuodessa, vaikka asuttiinki samalla paikkakunnalla. Koskaan mun elämässä ei oo ollu sitä tilannetta että olisin tarvinu mun isää.

      Poista

Popular posts