torstai 24. lokakuuta 2013

Käytöstapoja.

Meille on pienenä opetettu käytöstavat ja mä haluan, että myös mun lapset oppii ne. Jos esimerkiksi olen yksin liikenteessä vaunujen kanssa ja joku avaa mulle oven/pitää mulle ovea, että pääsen kauppaan tai minne nyt olenkaan menossa niin kiitän. Pidän myös itse ovia auki ihmisille joilla voisi olla hankala päästä sisään/ulos. Esimerkiksi juuri toisille äideille, jotka vaunuillansa ovat menossa paikkaan jossa ei ole automatisoituja ovia, ihmisille joilla on kädet täynnä kasseja, ihmisille jotka kantavat isoja laatikoita, sekä vanhuksille tulee pidettyä usein ovea. Kun ihmiset kiittävät niin minä sanon "ole hyvä" ja tämän aion opettaa myös Mealle ja Eelikselle. Joidenkin mielestä tuommoinen voi vaikuttaa tosi vähäpätöiseltä, mutta mun mielestä on kiva, että on vielä tämmöisiä ihmisiä, jotka auttavat, vaikkakin edes noin pienissä asioissa.

Jos olen esimerkiksi syömässä jonkun luona, varsinkin vähän vieraampien ihmisten seurassa, niin korjaan lähes automaattisesti omat astiani pois syömisen jälkeen ja kiitän aina ruuasta. Vaikka monet sanovatkin, että saa kyllä jättää astiat pöytään, niin jotenkin musta vaan tuntuu siltä, että olisi töykeää ne jättää. En myöskään ota lautasta täyteen ruokaa, koska en voi olla varma, että jaksaisin kaiken syödä. Ensin vähän ja jos vielä jää tilaa niin kysyn voisinko ottaa hieman lisää. Myöskin jos en ruuasta pidä, niin syön kuitenkin mukisematta lautaseni tyhjäksi. Kotona Mea aina kiittää ruuasta ja jos hänelle jotakin antaa niin osaa kyllä kiittää, mikä on tosi hieno asia ja jos on esimerkiksi juonut maidon olohuoneessa niin neiti vie kuppinsa keittiöön, kun maito loppuu. 

Anteeksi pyytämistä meillä kanssa nyt harjoitellaan ahkerasti, koska neiti on välillä vähän liian raju Eeliksen kanssa. Vielä ei ole anteeksi kertaakaan pyytänyt, mutta halaa kyllä poikaa jos on tälle tehnyt tuhmasti.
Itse pyydän anteeksi, jos esimerkiksi vaikka vahingossa törmään toiseen ihmiseen. Jos haluan päästä leveästi kulkevien ihmisten ohi niin huikkaan "Anteeksi, pääsisinkö tästä..." ja odotan, että ihmiset väistävät enkä rupea vain tönimään heitä pois tieltä ja ryysimään siitä läpi, sellaisella käytöksellä saa vaan ilkeitä katseita ja paheksuntaa.

Joskus myös kaupassa ollessani jos huomaan, että takanani seisoo joku joka on ostamassa vain maitopurkkia, kun taas itselläni korillinen tavaraa niin päästän tälläisen ohitseni, mulla ei oo ikinä niin kiire, ettäkö yhden maitopurkin jne takia myöhästyisin jostain. 

Mä tykkään olla kohtelias ja avulias. Kaikki kiitokset ja hymyt mitä hyvillä käytöstavoilla saa osakseen ovat todella palkitsevia ja piristävät päivää. Mä niin toivon, että nuo muksutkin oppivat nämä perusasiat, koska liian paljon on nykyään näitä tapauksia, jotka ajattelevat vain omaa napaansa.

<3







3 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus :) itte oon aivan samaa mieltä joka asiassa mitä tässä kirjotit :) ja aion myös meidän neidille opettaa hyvät käytöstavat. Kiittäminenkin on ehkä sanana pieni, mut tarkotus on silti suuri:) kyllä ainakin itelle tulee ilonen mieli kun on vaikka ylittämässä vaunuilla suojatietä ja autoilija pysähtyy odottamaan että pääsen tien yli ((:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! :) Ikinä ei voi olla liian kohtelias.

      Poista
  2. Sulla on tosi kiva blogi! :)
    http://betrinas.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Popular posts