sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Periksi antaminen ja rajat.

Tosi usein törmää siihen, että vanhemmat ihmettelevät miksi lapset kiukuttelevat ja ovat mahdottomia, vaikka heille annetaan kaikki mitä lapset vain keksivät pyytää.  Noh.. omasta mielestäni juuri siinä on se suurin ongelma, että kaikki mitä lapsi haluaa niin hän myös saa.  Meillä mennään mun säännöillä.. Vaikka Mea joka aamu jaksaa toitottaa haluavansa aamupalaksi vaikka ja mitä, niin kyllä hän kuitenkin puuronsa aina syö kun en vain anna periksi. Rajat täytyy olla ja jos antaa periksi niin lapsihan oppii siihen, että "hei, täähän on kivaa, mäpäs saan aina kaiken mitä haluan"!

Mea osaa olla kaupassa kiukuttelematta, vaikka ei saisikaan jotain mitä haluaisi. Usein tuo toteaa haluavansa keksiä, suklaata, mehua tai jotain muuta, mutta kun hänelle vain sanoo, että "ei nyt/ei tänään/tjt" niin se on siinä. Ei tuo rupea kiukuttelemaan ja huutamaan vaan tyytyy siihen, että nyt vaan ei osteta mitä neiti haluaa.

Meillä myös on neidillä rajat että montako pullaa/keksiä/mitä nyt ikinä tarjolla onkaan saa neiti syödä. Vähän tuo vielä jaksaa kiukutella kun tulee raja vastaan ja sanotaan, että ei enempää, mutta osaa kyllä olla ottamatta sen jälkeen.



Myöskin jos johonkin ei saa koskea, niin siihen ei myöskään kosketa. Mealla meni kauan hiffata, että pöydällä olevat koriste-esineet eivät ole hänen vaan äidin/mumman/kenen tahansa ja että niihin ei saa koskea. Nykyään hän kyllä osaa olla koskematta ja jos vahingossa koskee niin heti katsahtaa muhun ja toteaa "äitin oma". Mä en oo semmonen, että nostaisin tavarat pois, ettei lapsi niihin ylety vaan opetan, että niihin ei saa koskea, eihän nuo muuten sitä opi jos kaikki vaan nostetaan pois eikä kielletä.

Pian tää vaihe tulee taas ajalliseksi Eeliksen kohdalla, kun poika oppii nousemaan pystyyn. Nyt ollaan jo ahkeraan opetettu pojalle Ei sanan merkitystä, kun mummalassa on tosi kiva käydä yhden huonekasvin kimppuun. Häntä kun kieltää niiin ensin tuijottaa meitä hetken aikaa ja sitten alkaa kamala huuto, kun ei saakaan koskea. 



Monelle vanhemmalle on varmasti myös tuttua toisten ihmisten suusta nämä lauseet:

"Anna nyt kun toinen haluaa"
"Kyllähän se nyt voi vielä lisää pullaa/keksiä ottaa, älä oo tommonen"
"Ei se haittaa, vaikka lapsi otti jonkin koristeen ja rikkoi sen, semmosta sattuu"

jne.  

Mun mielestä on tärkeää, että jokapaikassa mennään vanhempien laatimilla säännöillä. Lapsi kun menee helposti sekaisin ja unohtaa, että mitä saakaan tehdä ja mitä ei, kun toisaalla saa tehdä jotakin ja toisaalla ei. 


2 kommenttia:

Popular posts